Näinhän se on monella - huomenna se alkaa!
"Aloittaisin toki jo tänään, mutta päivä on nyt niin pitkällä, ja en ole kiinnittänyt syömisiini suuresti huomiota. Söin pari palaa suklaatakin", moni puolustelee. Kaveri siinä vieressä toivoo, että "Sitku ois taas paremmin aikaa, niin aloitan...", ja yleensä lause vielä jatkuu "...mutku nyt on kyllä tosi kiire seuraavat 2 viikkoa".
En ole luonteeltani nipottaja, mutta silti kyseiset lauseet särähtävät pahaenteisesti korvaani. "Sitku" ja "mutku" ovat kaveruksina sellainen tiimi, että kun ne lyövät hynttyyt yhteen tietää jo valmiiksi, että mitään konkreettista ei tule tapahtumaan. Moni meistä ajattelee, että pudottaakseen painoa tai tehdäkseen painonhallinnasta elämäntapa pitää suoraan kieltäytyä kaikesta kivasta. Pitää olla syömättä sitä ja tätä, pitää vaihtoehtoisesti syödä näin ja näin, pitää liikkua ja kuluttaa, pitää, pitää, pitää.
Silloin, kun hommasta tulee pakollista, se myös vaikuttaa tekemisiin. Jos ajattelee painonhallintaa pakon kautta, se todennäköisesti ei ole pitkäjänteistä eikä koko loppuelämää koskevaa oman terveyden vaalimista. Hyvänä esimerkkinä toimii tenttiin lukeminen. Jokainenhan meistä tietää, miksi lukee tenttiin. Toki siksi, että tentistä pääsisi läpi, mutta niin tentin läpipääseminen kuin siihen valmistautuminen palvelevat tiettyä päämäärää - valmistumista. Siivoaminen on myös hyvä esimerkki. Harva meistä suoranaisesti rakastaa siivoamista, mutta toisaalta sehän on pakko. Muutoinhan olisi likaista! Toisaalta moni meistä on huomannut, kuinka paljon parempi olo meillä on omassa kodissamme, kun se on siisti.
Painonhallinta ei ole nipottamista, pakkoa tai asioista suoraan kieltäytymistä. Pakon sijasta se on priorisointia: priorisointia oman hyvinvointimme edistämiseksi. Valitessasi aamupalaleipää kaupassa on hyvä pohtia, kumpaa leipää kehosi todennäköisesti tarvitsee enemmän: tummaa vai vaaleaa? Tummassa leivässä on enemmän kylläisyyttä ylläpitäviä kuituja, enemmän vitamiineja ja se vapauttaa tasaisemmin energiaa päivän mittaan eikä heileuta verensokeria niin paljon. Vaalea leipä taas on teollisesti enemmän käsiteltyä, siinä on vähemmän kuituja, vähemmän vitamiineja ja ei vapauta yhtä tasaisesti energiaa elimistön käyttöön. Valintatilanteessa alkaa usein kehon ja mielen taistelu: keho haluaisi terveeellistä tummaa, mutta mieli maukasta valkoista. Kumpaa priorisoit?
Olet töissä kokouspöydän ääressä ja pöytään on katettu kahvit maitoineen & kermoineen sekä kylkiäisiksi pullaa ja viinereitä. Otat kahvia, jos se hieman piristäisi väsähtänyttä oloa, ja lorautat sekaan -hmm- kumpaa? Maito olisi toki vähärasvaisempaa. Siinä on vähemmän kovaa, tyydyttynyttä, rasvaa. Kermassa on rasvaa enemmän, mutta se tekee kahvista niin ihanan pehmeää ja vaaleaa. Taas keho ja mieli asettuvat vastakkain. Kumpaa priorisoit? Entä ottaako viineri vai pulla, viineri vai pulla, viineri vai...silmäsi pohtivat ja katselevat vuorotellen viineriä ja vuorotellen pullaa. Mitä luulet, kumpaa priorisoit? Miksi?
Meidän ei siis ole pakko tehdä mitään, me vain priorisoimme. Ennen kaikkea priorisoimme kehomme ja terveytemme vuoksi. Emme siksi, että esimerkiksi naisten lehdet tai muut tahot sanovat, että "näin pitää syödä". Ihan yhtälailla, kun luemme tenttiin. Haluamme läpäistä tentin, koska se palvelee suurempaa päämäärää (valmistumista). Haluamme tehdä onnistuneita ruokailuvalintoja, koska haluamme terveen kehon ja mielen, hallita painoa sekä voida kaikinpuolin hyvin. Yhtä lailla, kun siivoamme. Jotta meillä olisi hyvä olla, mieli lepäisi ja vastustuskykymme ei kärsisi.
Arvostakaamme siis sitä, mitä meillä on. Hellikäämme kehoamme pienillä, mutta tärkeillä valinnoilla ja voikaamme hyvin. Sen me olemme ansainneet.
Terveydeksi!
Kira
