“90 % suomalaisista naisista ovat tyytymättömiä omaan vartaloonsa”.
…mitäh?! Juttelimme tänään ohjaajakavereideni kanssa jumppatuntien jälkeen ohjaajien pukukopissa, ja Ylen TV-ohjelmassa oli kuullemma kerrottu tämänsuuntaisia tutkimustuloksia. Call me crazy, mutta 90 % kuulostaa tuhottoman paljolta. Onko meissä naisissa oikeasti jotain “vikaa” ja onko vika ulkoista vai sisäistä? Olemmeko todella NÄIN kriittisiä itseämme ja ulkonäköämme kohtaan? Voimmeko hyvin, huonosti vai hyvin huonosti?
Ymmärrän, että nykyajan yhteiskunta on ulkonäkökeskeinen. Joo joo, toki medialla on oma roolinsa ja seura (sosiaalinen paine) tekee kaltaisekseen jiiänee jiiänee. Mutta sosiaalinen paine ei vaikuttaisi, mikäli jokaisen meidän naisen oma suhtautuminen omaan itseensä olisi ymmärtäväisempi. Miksi emme ole tyytyväisiä ulkonäköömme? Samaisessa Ylen TV-ohjelmassa todettiiin, että tuo suuri osa (90 %, siis YHDEKSÄNKYMMENTÄ PROSENTTIA!!) naisista sanoo, että heidän elämänsä olisi onnellisempaa, jos he olisivat hoikempia. Kysynkin, millä perusteella?
Tienaatko enemmän samasta päivätyöstäsi, jos olet laihempi? Aleneeko kuntosalikorttisi tai puhelinlaskusi hinta, koska olet pari kiloa hoikempi? Pääsetkö Linnanmäen laitteisiin tai Finnkinon elokuviin ilmaiseksi, koska painat entistä vähemmän? Etkö kastu sateessa, koska olet pienempikokoinen ja siten et vilustu juuri ollenkaan? Muuttuuko luonto vihreämmäksi ja ilma raikkaammaksi, koska kehossasi on vähemmän rasvaa? Mistä se onnellisuus tulee ja mikä oikeasti muuttuu, kun ihminen laihtuu?
Luulemmeko vain saavuttavamme onnellisuuden hoikempana? Toki ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella, mutta faktat tiskiin: siellä aidan toisella puolella tehdään töitä sen vihreän nurtsin eteen. Niin laihduttamisen tapauksessakin. Mietipä itsekin: laihtuaksesi kilon puhdasta rasvaa sinun pitää syödä 7000 kilokaloria vähemmän siitä, mitä olet tottunut. Jos et ole valmis vähentämään ruokailua, niin sinun pitää liikkua tuo määrä. Liikkuminen tarkoittaa ajan ottamista jostain muualta - ehkä sosiaalisesta elämästä? Ymmärtävätkö kaverisi tämän? Ymmärtävätkö he sen, että et voi välttämättä syödä samalla tavalla kuin mihin olet tottunut ja tarkkailet syömisiäsi tarkemmin. Ymmärrätkö sinä tämän?
“Ihannepainosi” (mikä sekään lie) saavuttaaksesi et voi palata vanhaan. Se, että laihdut tarkoittaa myös perusaineenvaihduntasi pienenemistä. Joudut syömään koko ajan vähemmän, jos aiot olla hoikempi - tai vaihtoehtoisesti liikkumaan enemmän. Oletko varma, että se tuo sinulle sen onnen, jota haet? Jos vastaat myöntävästi, go for it! On kuitenkin eri asia olla onnellinen, kuin luulla olevansa onnellinen.
Toivoisin, että aina tavoitteenamme ei olisi vain laihuus. Olisi hienoa, mikäli muistaisimme kiittää siitä, että heräämme aamulla. Että meillä on mahdollisuus liikkua, nauttia päivistämme ja nauttia siitä, että liikumme! Toivoisin, että olisimme onnellisia kesän ajan kaikista raikkaista kesän mauista, syksyllä nauttisimme kotimaisten valkeakuulaiden mehukkuudesta ja talvisin auringon säteistä lumihangilla. Keväällä mikään ei ole kauniimpaa, kuin nähdä luonnon heräävän talviuniltaan ja heittää lenkki raikkaassa ulkoilmassa.
Liikunta ja ruoka on niin paljon muutakin, kuin vain laihuuteen liittyvää. Muistathan myös, että koko ei ole ihmisarvon mitta. Ihminen on arvokas minkä kokoisena tahansa. Kunnioita itseäsi, olet sen ansainnut! Loppujen lopuksi sinä olet se, joka kastelee nurmikkosi ja huolehtii sen vehreydestä. Sinun puolen nurmikko voi olla aivan yhtä vihreä, kuin naapurin - ellei vihreämpi.
Terveydeksi!
Kira
Blogi on otettu toisesta blogistani, "Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta", osoitteesta: http://beneficia.blogit.fi/ . Tervemenoa myös sinne lukemaan blogejani! :)
Kira / Beneficia
Kommentit